Piristystä kahvihetkiin

Välillä aivan arkisten asioiden muuttaminen piristää aivan valtavasti! Huomasin kaupassa tällaista kahvisiirappia ja päätin testata. En ole enää vuosiin käyttänyt sokeria kahvissa, mutta siirappi on silti maistunut niin hyvin, että taidan ostaa toisenkin purkin! Samalla aamukahveista on tullut aavistuksen verran nautinnollisempia - melkein kuin joisi kahvinsa kahvilassa.

Syksyn tunnelmaa

Ihana syksy! Tänä viikonloppuna on saatu nauttia kauniista ja lämpimistä keleistäkin, vaikka ne minun kohdallani vietetäänkin töissä. Kotona ei siis ole tapahtunut sen kummempia, vieläkin mietin makuuhuoneen seinien sävyä - Laasti vai Piazza? Siksi nyt katsellaankin menneiden vuosien syyskuvia. 

Makuuhuoneeseen uutta ilmettä?

Meillä on ehkäpä tämän maan pimein makuuhuone. Tyylillisesti se myös poikkeaa muusta kodista - makkarissa on romanttisempaa ja pehmeämpää. Tämän kodin ostettuamme pläräsin maalisävyjä ja valkkasin tehosteseinään Tikkurilan Lumoa (S427) ja muihin seiniin Ketjua (F428). Aika monta vuotta olen jaksanut näitä seiniä katsella ja nyt seinät kaipaavat tuoretta maalipintaakin. Seuraa siis värin vaihto! Tällä kertaa maalaamme kaikki seinät samalla sävyllä. Sävyiksi olen miettinyt Laastia (X487) tai Piazzaa (Y487), joka on siis Laastia vaaleampi sävy. Greige on miellyttänyt silmää jo pidemmän aikaa, saa nähdä kumpaan sävyyn päädymme.

Madeira, osa 2

25 Fontes

Kolmantena kokonaisena lomapäivänä vaelsimme 25 Fontesin ja Riscon levadat. Tosin Riscon lenkki oli 25 Fontesin varrella ja pituudeltaan vain kaksi kilometriä. Tällä levadalla oli melko viileääkin, tuulitakkia tarvittiin. Kotimatkalla poikkesimme vuorenhuippujen tasolla olevalla tasangolla, jossa ei ollut tietoakaan, että olemme yli kilometrin korkeudessa... Matkalla haistoimme savua ja illalla uutisissa olikin alueella olleesta maastopalosta. Onneksi emme joutuneet sen tielle.

Neljäntenä päivänä pääsimme hieman erilaisempiin maisemiin. Suuntasimme Pandan kohti Ponta de Sao Lourencoa, joka on saaren itäisin (ja kuivin) kolkka. Reitti oli yhteensä kahdeksan kilometriä pitkä ja kovin tuulinen. Välillä sai ottaa vuoren seinämästä kiinni, muuten olisi tuulen voimasta voinut kaatua. Mutta maisemat olivat reissun parhaat!

Viidentenä päivänä päätimme ottaa vähän rennommin. Aluksi kävelimme Ribeiro Friosta lähtevän Los Balcoesin levadan. Todella helppokulkuinen kolmen kilometrin lenkki.

Alkuverryttelyn jälkeen lähdimme Pico Arieiron huipulle, jonne onneksi pääsi autolla. Vaikka ilma oli pilvinen, ei niistä juuri ollut haittaa 1800 metrin korkeudessa.

Halusimme kuitenkin käydä saaren korkeimmalla huipulla Pico Ruivolla, joka on 1860 metrin korkeudessa. Autolla pääsi noin 1500 metriin ja loput piti kävellä. Tämä vain 5,6 kilometrin lenkki oli raskain, mitä lomamme aikana teimme.

Sadonkorjuu

Sadonkorjuu - kotipuutarhurin palkitsevin vuodenaika. Kylmästä kesästä huolimatta on saatu kesäkurpitsoja ja porkkanaa. Muutama sipulikin on tulossa ja salaatteja sai jo pitkin kesää. Syksy on saapunut muutenkin sisälle kanervin ja rusottunein oksin. Ja aika ihana on myös tuo Indiskan tarjoilukulho!

Madeira, osa 1

Lupasin pistää kuvia matkaltamme Madeiralle, joten tässä niitä nyt tulisi! Kuvia oli tosin niin paljon, että jaan postauksen kahteen osaan. Olimme siis häämatkalla Madeiralla ja hotellimme oli Funchalin kaupunkin laitamilla. Ensimmäisenä iltana kävelimme neljän kilometrin matkan Funchalin keskustaan, mutta vietettyämme pari seuraavaa päivää saaren sisäosissa ja levadoilla, emme sinne menneet enää toista kertaa. Vaikka Funchal on kiva ja siisti kaupunki, olivat näkemisen arvoiset paikat mielestämme muualla.

Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä hyppäsimme heti vuokra-pandamme kyytiin ja ajoimme saaren pohjoispuolelle Queimadasiin, josta lähti levada Calderaio Verdeen, vihreään kattilaan. Matkalla oli myös useita luolia, jossa hyvin pärjäsi puhelimen taskulampun avulla.

Calderaio Verde

Maisemat olivat jylhät, mutta reitti oli onneksi melko tasainen. Reitti kulki vuoren rinteen mukaisesti niin, että useinmiten levadan ulkopuolella oli pystysuora pudotus.

Toisena päivänä kävimme Eira do Serradon näköalapaikalla ja Nunnien laaksossa, jossa ei sinäänsä ollut sen kummemmin nähtävää. Näköalapaikka oli käymisen arvoinen.