Kerronpa teille melko jännittävän tarinana. Menimme siskoni kanssa perjantaina suoraan Artek Aitan pop uppiin. Kiertelimme aikamme, mitään innostavaa ei oikein löytynyt. Sillä välin sinne oli tullut muutama valaisin myyntiin, kultakelloja ja taisi olla turnipsikin. Myyjä sitten sanoi, että huomenna aamulla tulee lisää valaisimia, ainakin niitä kultakelloja. Lähdimme tyhjin käsin.
Nukuin hieman pommiin lauantaina, mutta päätin kuitenkin lähteä kymmeneksi sinne pop uppiin, jos löytyisi käsikranaattia tai kultakelloa. Lähdin hieman turhan aikaisin, pää särkien kahvin puutteesta ja olin paikalla jo kymmenen minuuttia ennen ovien aukeamista. Jono oli jo ovella. Satoi kaatamalla ja seisoin jonossa, vaikka päätin etten periaatteessa jonota.
Ovet avattiin ja osa ihmisistä juoksi sisälle. Tiesin, mitä olin tullut katsomaan ja menin suoraan valaisinpöydän luo. Käsikranaatteja ja kultakelloja oli, mutta ne unohtuivat täysin, kun näin kolme kappaletta mehiläispesiä. "Helvetti, beehive!" Ja vielä messinkisenä! Viime vuonna oli kaksi kromista.
Nappasin samantien yhden laatikon ja tarkastin valaisimen kunnon. Kiersin hetken vielä ja sillä välin valaisinpöytä oli tyhjentynyt lähes kokonaan. Löysin vielä kivan pienen Siena-tarjottimen. Olin autossani kuusi minuuttia yli kymmenen.
Ja nyt hän on täällä ja hän on ihana ja täydellinen! Asennuksen kanssa oli vähäsen ongelmaa, kun johto oli katkaistu reilun sentin ennen töpseliä, mutta nyt se on katossa ja se toimii. Ja kaiken lisäksi mieskin tykkää valaisimesta. Joten kiitos miehelle asennuksesta ja ystävillemme ja sukulaisillemme - tämä on häälahjamme! Tätä olen aina halunnut! Oi tätä materialismionnea!
