Rakastan tätä puutarhaa. Oikein herkistyin eräänä aamuna, kun join kahvia terassilla ja mietin, että minä itse olen tämän tehnyt. Pikkuhiljaa, omin käsin. Muuttaessamme tähän kotiin reilut neljä vuotta sitten pihalla kasvoi lähinnä voikukkia. Perennapenkin paikalla oli kaksi huonokuntoista ruusuangervoa ja vanhassa kukkapenkissä kasvoi versomaan jätettyjä puita. Sittemmin olen rakentanut perennapenkin, freesannut varjoistutuksen, perustanut kasvatuspenkin ja sitten triplannut viljelyalani.
Puutarha on minulle se paikka, jossa saa olla runsas ja kokeilla. Kotona sisällä pitäisi saada valinnat suunnilleen kerralla oikein. Pihalla ei haittaa, vaikka joskus menee vähän pieleen, sillä ensi vuonna voi yrittää uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti